Update / Uppdatering /Päivitys

So, as someone might have noticed I’ve been gone for quite a while. I will not go into the details but I had my reasons. Since last I wrote I’ve been doing quite a lot; bronze casting , made sheepskins, passed my first courses and made tons of progress in many materials. I will continue to write here now and then but if you want to follow what Im doing more closely, follow me on instagram (Mutemolly). Thank you!

 

Jag har varit borta en längre tid av olika anledningar. Sedan sist har jag bl.a. gjutit brons, klarat första examensdelen med fulla poäng och lärt mig massor om olika material. Jag kommer att fortsätta skriva nu och då men om du är intresserad av vad jag gör så lönar det sig att hålla koll på mitt arbete på instagram (Mutemolly). Tack!

 

Pitkästä aikaa, moi! Viime kerrasta onkin tapahtunut kaikenlaista; taljanteosta näytöön ja eri materiaalien oppimisen lomassa en ole paljon kirjoitellut. Jatkan kyllä täällä kirjoittamista silloin tällöin mutta jos tekemäni asiat oikeasti kiinnostaa niin suosittelen seuraamaan Instagramiani (Mutemolly). Kiitos!

Fettgarvning av fårskinn

Känsliga varnas! Inlägget innehåller bilder och text som behandlar garvning av en fårfäll från slakteriet framåt.

Vi hade turen att kunna hämta skinnen från slakteriet själva och därmed fick vi se hur fåren hade det de sista minuterna i sitt liv. Jag var orolig över hur jag skulle reagera, jag har hört så mycket obehagligt från slakteriskandaler under åren. Jag blev dock positivt överraskad, slakteriet vi besökte är känt för sin bra kvalité också på skinnen och sin humana behandling av djuren. Fåren var lugna och intet ont anande av det jag såg och hörde och personalen var trevlig och hjälpsam.

Vi fick själva välja de skinn vi köpte ur deras lager, vår lärare hjälpte till med frågor och sa vilka skinn var bra och vilka vi skulle undvika. I regel gäller det att välja kvalitetsskinn redan från början; Ren och fin päls, snygg köttsida utan onödiga snitt eller märken, bra saltning och helst ingen märkningsfärg – det är så gott som omöjligt att slippa av med sörjan! Vissa märkar fåren så pälsen inte kan säljas utomlands och på så vis glädja andra men detta är idiotiskt av 3 skäl; 1. Industriell produktion har så starka medel att de lätt får bort färgen så det gör ingen skillnad för dem. 2. Hur kan det vara bättre att förstöra en del av djuret bara för att inte du vinner på  det fastän du kunde stöda det lokala slakteriet på det viset? 3. Urvalet och kvalitén sänks också på Finlänska traditionsgarvares produkter i och med de naturvänligare, mildare ämnen som används som tyvärr inte rår på märkningsfärgen. Alla vet inte om att märkningsfärgen förstör fällar för oss, inte ens firmorna som säljer färgen.

Jag köpte 2 skinn; ett korthårigt, svart som var riktigt färskt samt ett lite äldre, vitt med längre ull. Det svarta var bara blodsaltat än, så jag fick lägga det i ordentligt lagersalt senare. Det vita började jag arbetet på samma dag.

Efter att jag skakade bort det värsta saltet var det bara att börja skrapa det rent (på bilden är ett senare skede, normalt ser skinnet inte så där rent ut vid dethär laget och jag skulle aldrig i värden arbeta utan handskar med ett otvättat skinn!) från kött, fett och hinnor. Detta är ett skede som kräver noggrannhet! Man måste få bort allt äckel från det fina lädret under. När det är gjort skall skinnet tvättas. Tvättandet sker för hand och tvättvattnet måste bytas flera gånger om. Man måste akta sig så att ullen inte tovar sig. I praktiken betyder det att man ska se till att vattnets temperatur hålls jämn hela proceduren igenom och man skall undvika att gnugga. För att få rent skinnet måste man lyfta det ur baljan och låta vattnet rinna fritt från skinnet, det kan väga en hel del om man har ett riktigt lurvigt skinn och det kräver en hel del arbete förrän det blir rent.

Sedan måste pälsen torka lite. I skolan har vi en centrifug som hjälper lite på traven, men annars kan man torka pälsen genom att trycka ut vattnet vart efter, inte vrida! Att snurra in fällen i rena handdukar fungerar också bara man håller ett öga på att köttsidan inte torkar för mycket. Efter detta skrapade jag bort allt löst ludd och småskräp som fasnat på köttsidan före jag tog med mig pälsen till klassen för att torka pälsen. Pälsen bör torkas samma dag som skinnet tvättas så inte håren börjar lossna. Lättast går det med fläktar och den gamla trogna hårfönen.

Sen var det dags för fettning. Vi använder en blandning av äggula, olivolja och såpa. Blandningen hälls ut längs ryggraden på köttsidan när skinnet känns lite småfuktigt, som ett korvskinn! Sen är det bara att börja gnida in smeten! Värme och UV försnabbar processen en del, men det tar endå flera timmar och en hel del tålamod. Jag gav upp hoppet mer än en gång under den 11 timmar långa skoldagen.

När skinnet är matt och har slutat släppa ut olja när du tar paus så får det torka. Kolla skinnet regelbundet under torkandet, vartefter som det torkar ska man börja lufta skinnet. Vi torkade skinnen i ett varmt rum med flera värmefläktar och vi kollade till fällarna nu och då under dagens gång. Magsidorna brukar torka först medan nack- och ryggpartiet tar längre tid på sig. Luftandet kan göras på flera sätt; dra i skinnet med en kompis, dra för hand eller använd verktyg för att bryta upp skinnet och få in luft. Detta tar ganska långt hela dagen om man jobbar i lugn takt.

När skinnet hålls vitt efter luftningen så är det klart, nu får det mogna! Köttsidan upp i ett varmt och torrt utrymme och skinnet mognar fint. Mjukgörningen gör vi nästa vecka, mer om det senare!

Varför vill vi ha fettgarvat skinn? Industrin använder en mängd skadliga ämnen i sin produktion, vissa mer och andra mindre. Fårskinn är en klassiker tex. i barnvagnar och de flesta är inte medvetna om att fällarna kan innehålla hälsovådliga ämnen och tungmetaller, inte ens de butiker som säljer fällarna vet hur de är garvade och ibland har de en annan åsikt om hur bra garvningsmetoden är. Fällar kan säljas som prydnadsföremål för att undvika hälsofrågor som kan uppkomma då man pratar om produkter som marknadsförs åt barnfamiljer.

Lampaannahan rasvaparkitus

Ensin varoitus; jos ajatus eläinperäisistä tuotteista on sinusta aivan liian järkyttävää, älä jatka lukemista. Kerron täällä lampaantaljan työstämisestä teurastamolta alkaen.

Me haettiin taljat suoraan teurastamolta. Useimmat eivät tienneet mitä odottaa, itse en ihan tiennyt miten tuntuisi paikan päällä. Yllätyin positiivisesti paikan puhtaudesta ja toimintatavoista, henkilökunta oli mukava ja eläimet vaikuttivat rauhallisilta ja onnellisesti tietämättömiltä. MUISTA; Eläinperäisillä tuotteilla leikkiessä pitää olla hygieniasta erittäin tarkkana! Kumihanskat käteen ja nenänkaivelun jätät myöhemmäksi.

Käytiin läpi taljoja kunnes kaikilla oli ainakin yksi talja myöhemmin työstettäväksi. Minulle tuli yksi tuore, vasta verisuolattu ( vielä lämmin) talja sekä vanhempi, valkoinen jolla oli vähän pitempi karva.

Verisuolaus tehdään lihapuolelle aika nopeasti sen jälkeen kun lampaalta on ns. otettu takki pois. Suolaa laitetaan silloin lihapuolelle ja jätetään karvapuoli alas levälleen viileään  ja ilmavaan tilaan, esim. Lavan päälle. Näin nesteet valuu pois ja nahka säilyy pari päivää, muista katsoa ettei taljaan pääse kosteutta sateen tai lumen muodossa jos säilytät nahkoja ulkotilassa.

Parin päivän päästä taljan voi varastosuolata, eli järkyttäviä määriä suolaa lihapuolelle ja joko jätetään lihapuoli ylös tai viikataan selkärangan kohdalta lihapuolet vastakkain. Näin talja kestää kuukausia viileässä tilassa, ei kuitenkaan kesäkuukausina. Kannatta tarkistaa taljat ja tarvittaessa vaihtaa suolat.

Varastosuolattua nahkaa pitää vähän pudistella ennen työn alkua jotta saa pahimmat suolat pois, vältä suolan pääsemistä maaperään jos haluat että siellä kasvaa vielä jotain. Tämän jälkeen nahan voi kalvata/näskätä näskäimellä, eli kalvot ja rasvat poistetaan käsivoimilla sopivin työkaluin. Kuvassa on sama työstötapa mutta myöhemmässä vaiheessa taljan pesun jälkeen, muista siis hanskat vielä tässä vaiheessa!

Näskäämisen jälkeisenä päivänä kyllä tuntuu että on tehty jotain. Näskäyksen jälkeen nahka pestään fairyvedessä kunnes vesi on kirkasta. Varo villojen huopumista, samanlämpöistä vettä koko ajan, älä hinkkaa vaan nostele taljaa ja anna veden valua puhdistaen karvaa. Pesun jälkeen näskätään kevyesti uudestaan jotta saa pois kaikki turhat roskat ja vedet nahasta.

Nyt se näyttää jo paljon hienommalta! Nyt turkki pitää kuivata, muista vaan varoa ettei lihapuoli kuivu! Föönillä tämäkin homma meni yllättävän nopeasti. Kun turkki on kuivaa niin on aika työstää taas lihapuolta. Nyt on aika laittaa rasvaparkki. Kun nahkapinta on kuivunut ns. nihkeen nahkeaksi /makarannihkeäksi sille voi levittää rasvaparkin eli öljystä,munankeltuaisesta ja mäntysuovasta tehty majoneesi levitetään selkärankaa pitkin taljalle ja eiku hieromaan.

Rasvaparkin imeytymistä auttaa lämpö, UV ja hierominen-tästä tuli pitkä päivä. Hieronta tehdään 20min kerralla ja taukoa välissä kunnes parkki on imeytynyt ja pinta muuttuu mataksi. Minulle tämä kesti useita tunteja, aika riippuu aika lailla nahasta, lämmöstä jne. joten en voi sanoa tarkkaa aikaa. Kun pinta vihdoin viimein ei enää kiiltele se saa kuivua.

Kuivumista pitää vähän valvoa, nyt on nimittäin vuorossa nahan ilmaaminen tai avaus. Kun nahka on sopivan kuivunut se muuttuu valkoiseksi kun sitä vetää. Yleensä vatsanahka on ohutta ja kuivuu ensin, niska ja selkäranka on paksua ja siinä voi kuivuminen kestää. Nahka ei saa kuivua koppuraksi vielä, se pitää ilmata mahdollisimman hyvin kuivumisen aikana. Tähän voi otta myös kaveria apuun, nahasta kiinni ja katsokaa kuka saa hiihdellä perässä kun toinen vetää. Ilmauksen kannattaa tehdä monella eri tapaa, kaverin kanssa, käsivoimin, puhtaalla naskalilla venyttäminen jne.

Hieno, ilmattu nahka. Nyt kotiin tekeytymään ja kuivumaan pariksi viikoksi. Muista, ilmavasti, kuivassa, nahkapuoli ylös.

Parin viikon päästä nahka pitää pehmittää, kerron siitä sitten kun päästään niin pitkälle! En ole ottanut ylös edes puolet siitä mitä me opittiin koulussa, tietoa oli niin paljon eri lammasrotujen ominaisuuksista, miten lampaan turkkia pitäisi hoitaa ennen lahtausta jos haluaa hienoa karvaa jne.

Puhuttiin myös lampaitten merkkaamisesta väreillä. Tämä on minusta tärkeää, älkää merkatko lampaita väreillä jotka ei lähde perus saippuavesipesulla! Ilmeisesti suositellaan että merkataan näillä jotta naapurimaat eivät hyötyisi meidän ylijäämätaljoista, mutta se vaikuttaa myös suomalaisten perinneturkkureitten valikoimaan! Nähtiin monta kaunista taljaa jossa oli merkattu kaiken maailman väreillä lammas. Me emme saa näitä värejä pois perinteisin menetelmin eikä edes vahvemmilla aineilla joten sellaiset taljat emme pysty ottamaan. Nämä kuitenkin kelpaavat teollisille parkkausfirmoille missä aineet ovat vielä astetta rajummat.

Pitäkää myös mielessä, jos ostatte teollisesti tuotettuja nahkoja ja taljoja, että taljat voi sisältää raskasmetalleja parkitusmenetelmästä riippuen. Aina näitä taljoja myyvät firmat ei tiedä asiasta itsekkään joten olkaa varovaisia eteenkin jos hankitte vauvalle lampaantaljaa, vaihtoehtoja kun on olemassa!

 

 

 

Så går det här!

Som ni kanske märkt så hade jag höstlov förra veckan. Innan höstlovet hade vi ännu tid att göra vår bronsgjutning, ni minns kanske vaxmodellerna och gjutformarna som innehöll hästgödsel? Vi fick alltså äntligen gjuta några och se hur det blev. Denna vecka har huvudsakligen gått åt till fettgarvning av fårskinn. Mina armar värker ännu och skinnet skall luftas lite till före jag kan lägga det på tork, men jag berättar hela den historien i ett annat inlägg.

Gjutningen skulle göras på en dag så vi fick modernisera materialen en del så vi skulle hinna hem före det blev mörkt. Detta var nog en av de kallaste och fuktigaste dagarna på hela veckan, det duggregnade hela tiden och hela klassen stod och värmde sig kring elden under dagens lopp. Vår lärare hade förberett lite så när vi kom till skolan var det bara att ta spaden i vacker hand och trampa iväg mot sandplanen.

Väl där var det bara att börja gräva. På bilden ovan ser ni vårt fina eldfält. Från vänster till höger ser ni; Läder bälgarna kikar in från bildens utkant, de ska leda syre till smältgropen. Högen med eldfasta tegel är en modern version av smältugnen som traditionellt skulle byggas av lera (behöver torkas och brännas för att hålla så bra som möjligt). Sedan kommer vår förvärmningsbrasa som värmer upp formarna sakta men säkert. Sist men inte minst har vi en hög med sand. Högen är vår gjutstation, där kan vi hålla formarna varma och upprätt under själva gjutningen.

Före man kan börja smälta brons måste vi lagra värme i smältgropen och slippa av med fukt. Under tiden flyttar vi gjutformarna närmare elden sakta men säkert, tills det är dags att låta elden brinna ner till kol. När elden i värmningsgropen hade brunnit ner till en jämn kolbädd, hällde vi på kalla kol. Där la vi sedan gjutformarna, med öppningen neråt så resten av vaxet skulle rinna ut (om det finns vax kvar i formen när man häller i smält brons så exploderar formen) Sedan täckte vi härligheten med ännu ett lager kol. Värmen får sprida sig sakta uppåt av sig själv.

Se så fint! Nu kan man börja smälta brons. Kom ihåg att hetta upp smältdegeln sakta vid elden! Nu kan man slänga bronsbitar i degeln och flytta den till det hetaste området i smältugnen. Lägg ett stort kol på degeln så den håller värmen inne och skräp ute. Nu är det bara att se till att elden får syre, dags att bemanna bälgarna!

När metallen är smält så är det bara att lägga i ordning smältstationen, det vill sägga lägga formen rätt väg upp i den varma sanden och kolla att man får den smälta materialen ihällt så smidigt som möjligt.

Låt metallen svalna lite före du slänger formen i vatten. Degeln kan du lägga och svalna vid elden så den inte spricker. När formen slutar koka i vattnet och verkar tillräckligt nerkyld så du kan röra den så är det dags att se vad det blev.

Okej, min blev inget vidare. Istället för en söt räv blev det nåt rävar lämnar efter sig, allt annat än sött!

Denna far till smältning pånytt, inget att spara på. Metallen hann svalna för mycket helt enkelt. Nå, nytt gjutningsförsök nästa vecka, om än med lite andra tekniker.

Som jag redan berättat så har vi varit upptagna med pälsar denna vecka, mer om det kommer i ett annat inlägg.

Annat nytt; Vi hade ett seminarie och en workshop om bronsspiraler och rekonstruering av historiska dräkter, huvudsakligen kring järnålder. Lägger upp mer information när vi får lite länkar till workshopdragarens videor.

Skolan har öppna dörrar och julmarknad i Mynämäki den 3.11, det är bara att titta in. Förutom oss kommer också metallsidan och textil att delta med program, arbetsuppvisningar och försäljning av produkter. Detta är antagligen sista gången skolan håller ett sådanthär jippo i och med att utbildningarna flyttas och splittras till olika ställen under det kommande året.

Återkommer med pälsnytt!

Loma ohi!

Kuten ehkä huomasitte meillä on ollut syysloma viime viikolla eikä tullut sitten kirjoitettuakaan. No, ennen lomaa tehtiin vähän paskavaluja ja tällä viikolla ollaan rasvaparkittu nahkaa ensimmäistä kertaa!

Tässä meidän “luokka” koko tämän päivän eli ulkona. Aloitettiin kaivamalla vähan kuoppaa, ojaa tai miksi sitä kutsuisin. Kuvassa näkyy vasemmasta oikealle, nahkaiset palkeet kurkkaa sieltä kuvan ulkopuolelta. Palkeet vie ilmaa sulatusuuniin eli sinne tulenkestävien tiilien keskelle. Primitiivisissä tekniikoissa tähän olisi käytetty savea ja hiekkaa ym. mutta meillä oli valitettavasti vain päivä aikaa tehdä, lämmittää ja sulattaa sekä kaataa joten jää toiselle kerralle. Sulatusuunin jälkeen tulee meidän hieno lämmitys tulipeti joka lämmittää muottimme ettei ne (luultavasti) räjähdä silmille kun sinne kaadetaan sulaa metallia. Sitten tulee meidän erittäin primitiivinen hiekkakasa, sinne laitetaan muotit pystyyn ettei kellahda kaadossa kumoon.

Lämmitettiin sulatusuunikuoppaa ettei sinne jäisi kosteuttaa ja jotta sinne tulee hyvä peruslämpö kiviin ja maahan. Samalla meidän muotit sirretään vähän kerralla tulen lähelle jotta ne lämpenee tasaisesti. Kun ne on hetken ollut ihna tulen vieressä, annetaan sen palaa hiillokseksi ja kaadetaan päälle kylmiä hiiliä ja asetellaan muotit sinne aukko alaspäin että vahajämät varmasti valuu ulos. Peitellään vielä hiilillä ja odotetaan, lämpö nousee aika hyvin itsekseen kunnes hiillos hohkaa mukavasti lämpöä.

Sitten sulatetaan pronssi. Upokasta on myös siirrelty aina lähemmäs tulta ettei lämpö nouse liian nopeasti. Sitten siihen laitetaan pronssia tarvittava määrä ja laitetaan kuumimpaan kohtaan ja iso hiili päälle ettei kylmene eikä kerää roskia. Sitten vaan miehitetään palkeet ja valvotaan metallin sulamista.

Kun metalli on sula tulee kiirus, palkeet käy ekstravauhtia kun valmistelee (kaivaa esiin ja laittaa hiekkakasaan oikeinpäin) muottiaan, sitten vain kaatamaan!

Yllättävän vaikeaa näillä vehkeillä ja maantasossa, vaikka olenkin valanut paljon ennen niin tämä oli kyllä työlästä! Sitten vaan murtamaan muotti auki ja katsomaan jos tuli jotain.

Minulla ei hyvin mennyt, metalli ehti kylmetä liikaa ja ketun sijasta sain ketunpökäleen. Hauskaa oli silti vaikka tihkutti ja oli kylmä koko päivä!

Tollanen siitä tuli. Menee udelleensulatukseen, ehkä siitä tulee parempi! Jos ihmettelette miltä sen pitäisi näyttää niin katsokaa vanhempaa tekstiä. En kehtaa laittaa vahamallikuvaa tämän viereen!

Muita uutisia; Rasvaparkintaa tulossa! Ollan tämän viikon puuhattu rasvaparkintaa, mentiin hakemaan lampaan raakatajat teurastamosta ihan itse, se oli kiinnostava koulupäivä mutta ssiitä enempää myöhemmin.

Koululla on avoimet ovet ja joulumarkkinaa Mynämäellä 3.11. Jos Mutelaisten puuhat ja tuotteet kiinnostaa niin mukaan vaan katsomaan! Tekstiili ja metallipuoli on myös tässä mukana ja myynnissä on oppilaitten tekemiä tuotteita, kannattaa tulla katsomaan jos liikutte alueella.

Nyt menen elvyttämään kipeää kättä, en ole koskaan hieronut mitään niin hartaasti kuin sitä lammasta.

 

 

Back again!

We´ve had a lovely autumn leave from school – a whole week! I were enjoying my free time (sewing) but now i´m back with interesting things to share.

First off; We had time to do some traditional bronzecasting before our leave, I did get to cast one of my own but I cant say it went well. It was a long day even though our teacher had prepared alot beforehand. For safety reasons the crucible was burnt in a oven, as we have no or little experience with this kind of work, there is always a risk that they might not hold or even explode if there is moisture trapped inside. We started the day with digging and building our firebed and furnace. We used fireproof bricks and sand as opposed to clay and stone to minimize the possibilities for failiure.

From left to right; The pipes are connected to leather bellows and provides oxygen to the fire. The furnace area is a pit, with holes for the pipes and filled with coals. It should be pre-heated to get rid of all excess moisture and store heat to help the melting process. The weird brick piles and the fire in the middle is used to pre-heat our moulds and melt out the wax. We slowly moved the moulds closer to the fire and eventually into it. The little pile of sand in the end was our pouring space.

When the moulds were warm enoug and didnt contain wax, we put cold coals on the embers and put our molds in the mix. The heat then gradually made its way up through the bed of coals and heated upp the moulds nicely.

It was a cold day, so we were all huddling close to the fire and dreaming of a warm cup of something. A faint smell of burnt rubber was the result of people trying to warm up their feet. At this point it was time to start melting the bronze.

It is amazing how hot you can make the coals burn if you just add air. We took turns using the bellows and casting.

It was quite hard getting the metal to flow where you wanted, not to mention avoid getting pieces of coal in the mix! After pouring the metal needs to cool a bit before throwing the thing in water. Then it was time to open it up!

Yeah, mine did not turn out that well. The bronze cooled too much before pouring and tadaa: The fox looks more like something a fox might leave behind. In the bronzecasting post from earlier I have a picture of how it should have looked, if you want a laugh I recommend taking a look! Well, most didnt work out but maybe next time! We will do some other types of casting next week, that should go better!

Other news: We went to a slaughterhouse to buy some sheep hides. Some took it better than others and I´ll tell you more about that in the coming days. We will be working with these hides for the next couple of days so i will leave it for another post.

The school will be hosting the last christmas market (?) and open doors event this year as we will be moving to new locations. The students will sell their products and people are welcome to see us working. There will be all kinds of fun things to see and do so If you happen to be in the Mynämäki area 3.11 then do come and take a peek!

Kuvia / Bilder / Pictures 2

Olen ehkä kertonut että meillä on myös valokuvauskurssi? Ajatus on että pystyisimme kuvaamaan omia tuotteitamme ja esitellä niitä muillekkin. Hyvä kuva voi tuoda näkyvyyttä ja kiinnostusta tuotetta kohtaan, huonot kuvat liitetään yleensä huonoihin tuotteisiin. Opettajallamme on tapana sanoa että kuva saa, ja välillä on paraskin olla tuotetta parempi. Hän sanoo myös että ollaan omasta naamasta vastuussa esim. luokkakuvissa, turha syyttää huonoa kuvaa! Tänne laitan vähän kurssin alla otettuja kuvia.

Jag har kanske berättat om skolans fotokurser? Vi får prova skolans systemkameror och vid behov låna hem dem för att kunna öva fotografering. Tanken bakom kursen är att vi skall klara oss och förstå grunderna bakom fotografering så att vi kan ta bra bilder på våra produkter i framtiden, temat för utbildningen är ju företagande. Det är viktigt att bilden är av bra kvalite, den bör vara minst lika bra som produkten! Om produkten är av låg kvalite kan man inte skylla på bilden, det samma gäller också ansikten brukar vår lärare skämtsamt säga. Här kan ni se lite bilder jag tagit under kursens gång.

I might have told you we have a course in photography in school, if not then now you know! This education strives to give us the skills to start our own business so naturally we need to know how to take good pictures of our work! Our teacher often points out that the picture should be as good as the product, or in some cases better. What is the point to take bad pictures of great products? He also said we are responsible for our faces when he took our class picture, no use complaining about a bad face in a good picture is it? Here is some of the pictures I´ve taken during the course.

This slideshow requires JavaScript.

 

 

Progress!

You remember this? well, I´ve gotten alot further down the road with my mug. To make a long boring story short; I´ve drilled a hole, chiseled out as much material as i´ve dared, cleaned it up with a knife to get a smoother surface on the inside and made a bottom piece of another, dry piece of wood. The idea is that as the wet birch “mug” part dries, the already dried bottom piece will be locked in place in a small groove inside the mug. The outer part will shrink approximately 5% when drying so I hope I´ve gotten my measurements right. If something went wrong, the mug might crack or the bottom piece will not be locked in place and leak or even fall out.

So fingers crossed!

Ive also gotten my materials for my iron age outfit! We had a little accident when drying the linen so it is a tad…discoloured but oh well! I sure recommend NOT drying wet cloth on wood that is treated with something unknown – it just might not be waterproof.

I did take the time to pin down my woolen cloths on a mannequin just to get a feel of what the outfit will look like.

Bad picture, I know, but it serves a purpouse. I will add decorations; bronze spirals and maybe som decorative stitches but Im not quite sure about what it will look like yet. I also made a hood out of the same material as the cape and I just love it!

From one thing to another, I started a new project in todays workshop! I´m making a plate by *surprise* carving with hot coals! I did´nt get that far before it cracked at one end, might have something to do with the material itself but it is hard to say at this point. I´ll see what I´ll do with it at some other time.

I might have told you about it before but it is worth mentioning again. We have this thing called Mute Workshop. When we have the workshop in our timetable it means that someone of us will teach the others to do something that we know to others that are interested in learning. As an example we have one that does historical swordfighting, so she had a demonstration or a short beginners lesson in fencing for those that were interested. Each one of us have different interests and backgrounds and this way we have an opportunity to teach and learn things that we could´nt normally do in school. It is just perfect! I could go on and on about this but I´d better stop here before I get too carried away!

 

Eteenpäin menee!

Muistatte ehkä tämän? Noh, asiat edistyy ja mukini on jo melkein valmis lukuisien tuntien ihmettelyn, poraamisen, taltan kanssa heilumisen ja veistelyn tuloksena. Tekniikkaideana tässä on että mukiaihio on märkää puuta ja pohja kuivaa. Pohjapalalle on pieni ura johon sen on tarkoitus jäädä hyvin kiinni mukiaihion kuivuessa. Jos kaikki menee niin kuin strömsössä muki on vesitiivis, jos ei niin pohja voi vuotaa, tippua paikoiltaan tai jopa halkaista mukin joten peukut pystyyn!

Asiasta kukkaruukkuun:
Kokeilin villakankaitani mallinukelle että saisin kokonaiskuvan; rakastan sitä! Nyt pitää vain saadaa osat ommeltua ja päättää koristelu. Kokeilin jo hupun tekoa, nyt haluaisin ommella kaikkea mahdollista!

Niin, tänään meillä oli Muteworkshopissa polttokoverrusta! Oli hauskaa vaikka lautaseni vähän halkesi. Jätän asian muhimaan ja päätän myöhemmin mitä sille teen. Jatkanko vai en, se on kysymys, vai teenkö siitä jotain muuta? Nyt meni vaikeaksi.